Johdanto

Kun puhutaan hyvän esimiehen ominaisuuksista, esiin nousevat usein huudahdukset kuten “ole esikuva” tai “johda eturintamasta”. Todellisuutta tuntevat ymmärtävät kuitenkin nopeasti, ettei tuo ihanne toimi käytännössä.

Esimies ei ole täydellinen. Pelkkä titteli ei tee kenestäkään huippua. Tehtävänä on kantaa vastuuta. Joskus on pakko puuttua alaisen myöhästelyyn, vaikka itse lipsahti samana aamuna. Joskus on pakko delegoida työ, jota ei itse osaa, ja silti vaatia tulosta.

Tämä paljastaa johtamisen vielä yhden ratkaisevan soveltuvuuden, josta oppikirjat eivät juuri puhu. Se on kyky nostaa oma keskeneräisyys hyllylle ja silti viedä organisaatiota eteenpäin.

Mitä tarkoittaa “laittaa itsensä hyllylle”?

Kyse ei ole välinpitämättömyydestä tai vastuun pakoilusta. Se on taito sanoa: “en ole minäkään täydellinen, mutta nieleen ristiriidan ja vien joukkuetta eteenpäin”.

Jos esimies vaatisi alaisiltaan vain sellaista, minkä hallitsee itse, mitä tapahtuisi? Tiimi jäisi kiinni esimiehen kyvykkyyden rajaan. Kasvu ja tulokset tyrehtyisivät. Ja jos esimies yrittäisi kuroa kaikki erot itse, taakka murskaisi hänet. Organisaation pyörät eivät odota, että esihenkilöstä hioutuu täydellinen.

Ristiriitojen kantaminen on esimiehen työtä

Esimiehen tehtävä ei ole toimia moitteettomana mallikappaleena – sellainen on mahdotonta. Tehtävä on pitää organisaatio liikkeessä, vaikka sisällä jyllää ristiriitoja.

  • Myöhästymiseen puuttumisen ristiriita Esimies voi itse myöhästyä, mutta jos hän jättää alaisen myöhästymisen huomioimatta, kuri hajoaa. Hän tuntee kivun ehkä kaikkein terävimpänä juuri siksi, että sortuu itsekin virheisiin.
  • Oman osaamisen puutteeseen liittyvä ristiriita Vaikka IT olisi itselle heikko lenkki, järjestelmän käyttöönottoa ei voi pysäyttää. On sanottava “tämä tehdään, koska se on välttämätöntä”, annettava tehtävä eteenpäin ja johdettava kokonaisuutta. Syyllisyys ei katoa, vaikka tehtävät delegoisi.
  • Tunneohjauksen ristiriita Esimies kokee itsekin tunteita, mutta hänen on vaadittava alaisilta rauhallista ja täsmällistä raportointia sekä harkintaa.

Ristiriitoja ei voi kitkeä pois. Esimiehen kohtalo on hyväksyä ne ja silti pitää suuntaa.

Ilman hyllyttämisen taitoa organisaatio pysähtyy

Esimies, joka ajattelee “en pyydä muilta mitään, mihin en itse pysty”, näyttää ensisilmäyksellä nöyrältä. Yksilönä asenne voi olla jalo. Organisaatiolle se on jarru.

  • Kuri murenee ja velttoilu normalisoituu.
  • Uudet avaukset jäävät esimiehen mukavuusalueen vangiksi.
  • Alaiset alkavat uskoa, että esimiehen rajat ovat myös heidän omia rajojaan.

Toisin sanoen, jos esimies ei osaa nostaa itseään hyllylle, hän riistää koko organisaatiolta kasvun mahdollisuuden.

Ovela hyllyttäminen murentaa johtajuuden

Tämä taito ei ole vapaudu vankilasta -kortti. Jos esimies käyttää sitä tekosyynä, seurauksena on johtajuuden romahdus.

Esimies, joka ei itse vaivaudu, mutta lataa vaatimukset alaisille, menettää nopeasti luottamuksen. Sanat kevenevät, ohjeista tulee kulisseja ja johtajuus romahtaa. Pelolla johtaminen ei enää toimi – nykyään sillä katkoo vain omat uransa.

Oman keskeneräisyyden hyllylle nostaminen ja ylimielisyys eivät ole sama asia. Ne erottaa kipu.

Johtamistyö pakottaa kestämään ristiriidan aiheuttamaa kipua: omaa epätäydellisyyttä, siitä huolimatta asetettuja vaatimuksia ja jatkuvaa itsearviointia. Tuo kipu ei koskaan katoa.

Pelkkä ylimielisyys ei tunnista kipua, vaan sysää sen muille.

Siksi kyky hyllyttää itsensä ja silti tuntea kipu on johtamisen toinen, usein vaiettu soveltuvuus.

Vertailu perinteisiin johtamiskriteereihin

Johtajalle listataan yleensä piirteitä, kuten:

  • Viestintätaito – kyky ymmärtää alaisia ja välittää viesti oikein.
  • Päätöksenteko – taito ratkaista asioita rajallisella tiedolla ja ajalla.
  • Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys – johdonmukainen ihmisten kohtelu.
  • Ongelmanratkaisu – kyky käsitellä ristiriitoja rakentavasti.
  • Kyky jakaa visio – suunnan näyttäminen ja ihmisten innostaminen.

Gallupin State of the American Manager (2015), artikkeli “Why Great Managers Are So Rare” (2014) ja monet muut tutkimukset toistavat, että nämä ovat huippujohtamisen kulmakiviä.

Silti arki ei ratkea pelkästään niillä. Jos olet näiden ihannepiirteiden täydellinen ruumiillistuma, onnea – mutta useimmille todellisuus on toinen.

  • Jos viet oikeudenmukaisuuden äärimmilleen, oma epätäydellisyytesi estää sinua puuttumasta alaisten virheisiin ja kuri löystyy.
  • Jos vaadit täydellistä päätöksentekoa, eteneminen pysähtyy heikoilla osa-alueilla.
  • Jos korostat rehellisyyttä väärin, “en voi vaatia, kun en osaa itsekään” muuttuu tekosyyksi vältellä vaatimista.

Yleiset listaukset kuvaavat siis ideaalihahmoa. Käytännön johtaminen vaatii lisäksi kykyä sietää kognitiivista dissonanssia, kantaa ristiriitoja ja silti toimia – kykyä hyllyttää itsensä.

Johtopäätös — Kyky pitää pyörät pyörimässä ilman täydellisyyttä

Perinteisten johtamiskriteerien lisäksi arjessa ratkaisee kyky hyllyttää oma epätäydellisyys organisaation edun vuoksi. Esimies kantaa ristiriitoja, pyytää alaisia ylittämään heidän – ja joskus omat – rajansa ja tuntee siitä jatkuvasti kipua.

Tämä ei ole ylimielistä välinpitämättömyyttä, vaan valppautta sen ristiriidan kivulle.

Kun hyväksyy oman keskeneräisyytensä ja silti liikuttaa organisaatiota, vasta silloin paljastuu, onko tehtävään soveltuva.

Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi:

  • Estänkö alaisen kasvun, koska työ osuu omaan heikkouteeni?
  • Tunnistanko omat ristiriitani, kun annan palautetta?
  • Huolehdinko siitä, että kehityn itse samaa tahtia kuin vaadin muilta?

Lähteet