Johdanto

Kuuden osan ajan tarkastelimme kansalaiskehittämisen historiaa, Kami Excelin valoja ja varjoja, no-code/low-code-ratkaisujen lupausta ja riskejä, generatiivisen tekoälyn antamaa sysäystä sekä hallinnan ydintä. Tämä päätösosa yhdistää nuo langat ja piirtää tulevaisuuden, jossa legacy syntyy edelleen, mutta me kesytämme sen.

Kansalaiskehittämistä ei voi kutistaa kehotukseen “tee” tai “älä tee”. Historia osoittaa, että jokainen innovaatio tuottaa lyhyen aikavälin menestyksen rinnalle pitkän aikavälin velan. Tehtävämme on päättää, miten etenemme tämän realiteetin kanssa.

Konteksti: Kami Excelin sankarit olivat usein tavallisia toimistotyöntekijöitä, joilla oli poikkeuksellista sitkeyttä. Japanissa monet heistä tekevät yhä näkymätöntä työtä, paikkaavat kriittisiä työnkulkuja yömyöhään. Heidän panoksensa kunnioittaminen tarkoittaa rakenteita, jotka säilyttävät heidän oivalluksensa ilman, että organisaatio jää velkavankeuteen.

Koko sarja

Legacy ei katoa – silti eteenpäin

Haave “teknologiasta, joka vihdoin poistaa negatiivisen legacyn” on ruokkinut lukuisia epäonnistumisia.

EUC ja Kami Excel pelastivat aikoinaan rintalinjan tiimit. Ilman hallintaa ne kovettuivat veloiksi. Modernit no-code/low-code-työkalut näyttävät kiiltäviltä, mutta kulkevat jo kohti “Kami Excel 2.0”:aa. Generatiivinen tekoäly herätti toivon menneiden omaisuuksien pelastamisesta, mutta kuten osa 4 osoitti, se kompuroi RPA- tai no-code-artifakteihin, joita ei koskaan kirjoitettu koodiksi.

Johtopäätös on tyly. Legacy syntyy aina. Ja tulevaisuus, jossa jokaisella on IT-osaston tasoinen osaaminen ja Kami Excelin hallinta, ei ole tulossa.

Siksi kysymys ei ole “miten vältämme legacyn?” vaan “miten kesytämme sen ja kuljetamme sen mukana?”

Luonnos ja puhdas versio avaavat tulevaisuuden

Kuten osa 5 osoitti, kansalaiskehittämisen arvo on luonnoksessa. Rintalinjan tiimit voivat prototypoida ratkaisuja, jotka tekevät vaatimuksista näkyviä ja vähentävät väärinkäsityksiä. Mutta luonnos epäonnistuu tuotannossa, jos se jätetään sellaisenaan.

Tulevaisuus riippuu siitä, että juurrutamme luonnos-ja-puhdas-versio -kulttuurin.

  • Kansalaiskehittäminen tuottaa nopeasti luonnokset, jotka tallentavat liiketoiminnan tarpeet.
  • IT-ammattilaiset rakentavat niistä kestävät järjestelmät.
  • Generatiivinen tekoäly nopeuttaa tätä käännöstä ja parantaa laatua.

Näin kansalaiskehittäminen selviää.

Näkökulmien linjaaminen – neljän toimijan uudelleenviritys

Osa 6 osoitti, että negatiivinen legacy moninkertaistuu, kun näkökulmat erkanevat.

  • Johto tuijottaa lyhyen aikavälin voittoja.
  • Rintalinja keskittyy välittömään sujuvuuteen.
  • IT varoittaa pitkän aikavälin riskistä, mutta sillä ei ole kapasiteettia.
  • Keskijohto jahtaa neljännesmittareita sovittelun sijaan.

Tulevaisuuden kesyttäminen vaatii aikajänteiden uudelleensäätöä. Hallinta ei ole pelkkää sääntöjen laatimista; se on erilaisten aikakehysten integrointia.

Johto tarvitsee mittarit, jotka tasapainottavat pikavoiton ja pitkäjänteisen huolenpidon. Rintalinja tarvitsee järjestelmiä, jotka säilyttävät vauhdin ilman, että kaiteet kaatuvat. IT tarvitsee valtuudet ja resurssit tarjota ratkaisuja, ei vain varoituksia. Keskijohdon on omaksuttava koordinaattorin rooli kiihdyttäjän sijaan.

Vasta kun nämä rattaat kytkeytyvät toisiinsa, kansalaiskehittäminen voi kehittyä “legacy-tehtaasta” “edistyksen perustaksi”.

Tulevaisuuskuva – DX joka elää legacyn kanssa

Tavoite ei ole “DX, joka hävittää legacyn”. Se on DX, joka elää legacyn rinnalla.

  • Omaksu uusi teknologia ja dokumentoi koodi niin, että tulevat tiimit voivat pelastaa sen.
  • Käytä kansalaiskehittämistä luonnoksena, anna tekoälyn ja ammattilaisten tehdä puhdas versio.
  • Rakenna hallinta, joka tasaa näkökulmat ja kiinnittää jatkuvan uudistumisen.

Muista EUC:n pioneerit: he olivat loistavia sankareita, jotka opettelivat taidot pitääkseen liiketoiminnan käynnissä. Emme saa kuitata heidän työtään pelkkänä Kami Excelinä. Heidän intohimonsa ja kekseliäisyytensä pelastivat organisaatioita ja loivat pohjan tämän päivän kansalaiskehittämiselle ja DX:lle.

Kun pidämme tämän mielessä, kansalaiskehittäminen voidaan muistaa kymmenen vuoden kuluttua ei vitsinä vaan kehittyvänä yhteiskehittämisen käytäntönä, joka kietoutuu osaksi organisaatiokulttuuria.