Johdanto

Osa 5 täsmensi, että kansalaiskehittäminen on “luonnos”, joka kuuluu lopulta ammattilaisten viimeisteltäväksi. Miksi sen rooli silti vääristyy ja synnyttää velkaa sarjatuotantona?

Juuri syy ei ole tekninen. Se piilee siinä, että johto, rintalinja, IT ja keskijohto katsovat eri horisontteihin.

Konteksti: Japanilaisissa yrityksissä johtoryhmän ja rintalinjan väliin jää usein paksu kerros osasto- ja jaospäälliköitä. Heitä mitataan neljännes- tai jopa kuukausitasolla, mikä ohjaa heitä jahtaamaan näkyviä pikavoittoja – usein ristiriidassa IT:n pitkäaikaisten riskivaroitusten kanssa. Tämä kulttuurinen asetelma suurentaa tässä kuvattua kuilua.

Koko sarja

Neljä näkökulmaa, neljä aikajännettä

Johto: niiden pitäisi vaalia pitkää aikaväliä

Johdon tehtävä olisi piirtää näky kymmenen tai jopa sadan vuoden päähän. Todellisuudessa osakkeenomistajien ja kilpailijoiden paine kahlitsee heidät neljännesvuosittaisiin tuloksiin. He sortuvat RPA:n tai kansalaiskehittämisen kaltaisten välineiden välittömään kiiltoon ja priorisoivat käyttöönoton hallinnan edelle.

Rintalinja: jos se toimii tänään, se on oikein

Rintalinjan tiimit elävät arjen vaatimuksissa. Jos työkalu helpottaa huomista työkuormaa, se riittää. Pitkäjänteinen hoito ei juuri nouse keskusteluun. Kun no-code-työnkulku toimii huomenna, sen katsotaan olevan “oikea”.

IT-osasto: puhuu pitkästä aikajänteestä mutta ei pysy kyydissä

Paradoxisesti pitkäaikaisista riskeistä puhuu usein IT, ei hallitustaso. IT varoittaa turvallisuudesta, arkkitehtuurista ja kestävästä operoinnista.

Mutta IT:llä on omat heikkoutensa: krooninen resurssipula ja osaamisvaje. Se osaa nimetä pitkän aikavälin huolia, mutta siltä puuttuu kaista toteuttaa pikaratkaisuja, minkä vuoksi muut leimaavat sen jarruksi.

Keskijohto: sovittelijasta riskin kiihdyttäjäksi

Keskijohdon pitäisi tasapainottaa johdon vaateet ja rintalinjan todellisuus. Arviointimittarit sitovat heidät kuitenkin lyhyen aikavälin tuloksiin, joten he alkavat vahvistaa pikavoittojen jahtaamista sen sijaan, että sovittaisivat IT:n kanssa. Tämän kerroksen muutos “puristuksissa olevasta välikädestä” “riskien monistajaksi” on erityisen vaarallinen.

Miten ristiriita synnyttää rakenteellisen epäonnistumisen

  • Johto tyytyy “toimiviin demoihin” ja unohtaa pitkän aikavälin.
  • Rintalinja tarttuu kaikkeen, mikä pitää valot päällä.
  • IT varoittaa: “tämä polku romahtaa myöhemmin”, mutta sillä ei ole kapasiteettia puuttua.
  • Keskijohto priorisoi tämän neljänneksen numerot ja hylkää sovittelun.

Yhdessä ne kiihdyttävät kansalaiskehittämisen lyhyestä loistosta nopeasti kertyvään velkaan. Kami Excelin nousu ja tuho johtuivat vähemmän taulukkolaskennasta ja enemmän tästä rakenteellisesta ristiriidasta.

Hallinta on näkökulmien linjaamista

Tarvitsemme muutakin kuin “teknisiä sääntöjä” tai “työkalun valintaa”. Hallinta on taito sovittaa nämä erilaiset aikahorisontit yhteen.

  • Johto tarvitsee mittareita, jotka näyttävät sekä lyhyen voiton että pitkän suojauksen.
  • Rintalinjalle tarvitaan pelisäännöt, jotka säilyttävät vauhdin rikkomatta suojakaiteita.
  • IT:n on tarjottava varoitusten lisäksi toteutuskelpoisia polkuja.
  • Keskijohdon on vastustettava lyhyen aikavälin hurmosta ja sitouduttava koordinointiin.

Kansalaiskehittäminen on luonnos. Luonnos loistaa vain, jos olemassa on järjestelmä, joka luovuttaa sen ammattilaisille. Näkökulmien linjaaminen – hallinta – on se mekanismi, joka takaa tämän luovutuksen.

Loppusanat

Kansalaiskehittämisen tulevaisuus riippuu vähemmän teknologiasta kuin päätöksenteon rakenteista. Jos ristiriita jatkuu, elämme uudelleen Kami Excelin tarinan. Jos linjaamme näkökulmat ja pidämme luonnoksesta valmiiksi -ketjun toimivana, kansalaiskehittäminen voi muuttua tulevaisuuden aseeksi.

Seuraavaksi (päätösosa): Legacy syntyy jatkossakin – kesytä se: tulevaisuus kansalaiskehittämiselle (osa 7/7)