Generatiivinen tekoäly ja omat havaintoni

Tätä sivustoa rakentaessani ja keskustellessani päivittäin ChatGPT:n kanssa olen huomannut yhden asian. Se on se, ettei generatiivinen tekoäly ole vielä täydellinen. Virheitä syntyy, ja usein tulos on jotain muuta kuin toivoin. Ainakaan toistaiseksi se ei yksin korvaa ihmistä.

Samaan aikaan on kiistatonta, että aiemmin “osaamisen puutteen”, “ajan rajallisuuden” tai “valtavan vaivan” vuoksi hylätyt ideat on nyt paljon helpompi toteuttaa. Ja ennen kaikkea ne onnistuvat omin käsin. Vaikka hyödynnän tekoälyä, tunne siitä, että “pystyn tähän itse”, on valtava.

Käyttämättä jättämisen riski

Muutos koskee sekä yksilöitä että yrityksiä. Jos valitsee olla hyödyntämättä generatiivista tekoälyä, jää lähes varmasti jälkeen. Kuten internetin ja älypuhelimien kohdalla, tekoälyn hallinta muodostuu uudeksi lukutaidoksi, joka määrittää kilpailukyvyn.

Historiaa selaamalla näkee, että sähkö, autot ja internet pudottivat pois ne, jotka epäröivät. On luontevaa ajatella generatiivisen tekoälyn kulkevan samaa polkua. Jos tähän aaltoon ei tartu, seuraukset voivat olla korjaamattomia sekä yksilölle että organisaatiolle.

Uusi kysymys

Samalla pintaan nousee toisenlainen huoli. Kun kuka tahansa voi toteuttaa monia asioita helposti, mitä ylipäätään kannattaa tehdä?

Moni asia sai aiemmin arvonsa juuri siksi, että se oli vaikeaa. Erikoisosaamista ja valtavaa vaivaa vaativat saavutukset erottuivat.

Nyt generatiivisen tekoälyn avulla kuka tahansa voi luoda ohjelmia, tekstejä ja suunnitelmia kohtuullisella tasolla. Kuinka paljon arvoa jää asioille, jotka “kuka tahansa voi tehdä”? Tämä kysymys painaa mieltä.

Pelko luovuuden hiipumisesta

Toisin sanoen: mitä enemmän tekoäly hoitaa arkisen työn, sitä tasaisemmaksi muuttuu se, mitä pidimme luovuuden ja omaperäisyyden kenttänä. On huoli siitä, että paitsi pieni huippu, suurin osa ihmisistä ei enää pysty edes näyttämään luovuuttaan ja hukkuu massaan.

Tekoäly ei korvaa kaikkea, mutta se tekee aiemmin “vain ihmiselle” kuuluneista alueista yleisiä. Tämä kaventaa mahdollisuuksia erottua – ja se on suuri huoli ja epäilys, joka kulkee käsi kädessä tekoälyn kätevyyden kanssa.

Jäljelle jäävä epäilys

Epäilys on minulle yhä ratkaisematon. Generatiivinen tekoäly on jo alkanut horjuttaa sitä, miten elämme ja teemme työtä. Siksi kysymykset “Miten tekoälyä pitäisi käyttää?” ja “Mihin ihminen asettuu tekoälyaikana?” tulevat väistämättä eteemme – mahdollisesti myös uusina huolina ja ongelmina.

Generatiivinen tekoäly ei ole vihollinen vaan väline laajentumiseen. Samalla se ravistelee käsityksiämme siitä, mikä on merkityksellistä ja minkä eteen kannattaa ponnistella.

Miten sinä näet tämän muutoksen?